Emil v.d. Jewel
 © ronya, ethän kopioi! Kuvissa she-o. Kompis Roderick KTK-I Taas kerran ihaillessani erästä valioluokan shetlanninponioriani Crowvalley Keatonia, satuin vilkaisemaan ponin jälkeläislistaa, joka oli yhä tyhjä (”mitä, ei yhden yhtä jälkeläistä?!”). Keaton on sentään virtuaalinen muotovalio ja kantakirjattu I-palkinnolle, joten jotenkinhan tämä virhe piti paikata! Siispä sopivan tamman metsästykseen, suuntasin heti Jewel Poniesiin, josta minulla onkin ollut itselläni joskus kaksikin kasvattia. Yritin valikoida sopivaa tammaa, jolla olisi mukava luonne ja suht hyvä rakenne (”toi on ihan kiva mut vaa Yla kolmone, toi on vaa kantakirjas II-palkinnol, toi ois kiva mut väärän mittane suku...”) ja loppujen lopuksi löytyi sopiva; Violan Lyytillä ei itsellään ole arvonimiä mutta tämän vanhemmat ovat palkittuja. Ja sitten alkoi odotus. Emil on perinyt luonnettaan sekä isältään että emältään. Odotin kovinkin pahaa kauhukakaraa, sillä Emilin isä on varsinainen vekkuli ja ratsastaessa jukuripää, mutta poikansa paljastuikin käsitellessä oikein mukavaksi herrasmieheksi. Pikkujekkujen tekemistä se ei kuitenkaan voi vastustaa, sen se on perinyt isältään. Emil on yleisesti rauhallinen ja rohkea ja se pitää uusien asioiden oppimisesta eikä pelkää tutustua oudompaankaan esineeseen tai mihinkään muuhunkaan. Hoidettaessa pikkuori on sellainen, minkälainen hyvinkoulutetun ponin tuleekin olla; oikein mukava, seisoo rauhallisesti paikallaan, mutta on kuitenkin kiinnostunut ympärillä tapahtuvasta sekä hoitajansa tekemisistä. Kavioiden nosto on ponille opetettu pienestä saakka niin hyvin ettei siinä ole mitään ongelmaa, vesiboksi on orille melkein sama paikka kuin karsina, eikä sinne menosta ole ikinä jouduttu kinastelemaan. Vaikka letku lojuisikin maassa, on se ponille arkipäivää; se ei erehdy luulemaan sitä käärmeeksi. Jos jalkoja yrittää kylmätä, Emil nostelee jalkojaan ensin hieman närkästyneesti, mutta tyytyy sitten seisomaan paikallaan, kun kerran muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Emiliä voisi taluttaa vaikka tavallisella riimunnarulla, mutta koska se on ori, sitä on lähes aina käsitelty ketjunarun kanssa varmuuden vuoksi. Näyttelyissä poni on oikein helppo esittää, esittäjän täytyy vain hieman auttaa jalkojen asettelussa, poni seisoo kyllä koko ajan vieraassa paikassa ryhdikkäänä ja korvat höröllään, mutta ei keskity liikaa kuhinaan, mitä kehän ulkopuolella tapahtuu. Ehdinkin, ja varmaan sinäkin, jo huokaista helpotuksesta; Emilistä ei tullutkaan kauhukakara isänsä tapaan. Mutta kun ponia alettiin ratsukouluttaa, tipahteli tämän pienen pukkikoneen selästä yksi sun toinenkin ja melko tiuhaankin tahtiin. Emil kuitenkin rauhoittui ja pukittelee enää kun mennään täyttä laukkaa pellolla, tai toisinaan jos sillä on energiaa ja sen mielestä esim. kouluvääntö on kovin tylsää. Eikä ori enää edes isoja pukkeja jaksa tehdä, pellollakin se on sitä että takapää vaan nousee hieman, ja enemmänkin se vain hyppää eteenpäin. Koulu on Emilin mielestä tylsää, vaikka se onkin koulutettu sen verran, että osaa avot, väistöt ynnä muut. Emilillä ei kilpailla koulua, koska se ei oikein jaksa keskittyä kouluradalla ja keksii sitten omaa ”hauskempaa” tekemistä. Ponilla on alkutunnista kyllä ihan tarpeeksi ja välillä liikaakin vauhtia, mutta sitten se hyytyy kun aletaan enemmän vääntämään, ja saa jo pyytääkin eteenpäin. Hypätessä Emilistä tulee ihan eri poni, se innostuu kovin, mutta ei kuitenkaan käy liian vahvaksi edestä. Poni keskittyy ihan eri tavalla ja jos vaan pitää sen koko ajan liikkeessä, eikä sen suurempia taukoja hyppäämisen välissä, se ei edes keksi mitään omaa. Emil hyppää 70 cm ratoja, kotona on kokeiltu välillä isompaakin ja yksittäisenä Emil on hypännyt 90 cm okserin - se oli ISO! Emil ei juuri koskaan kiellä, mutta kyllä sen kanssa pitää olla tarkkana sillä automaatti se ei ole, ja menee kyllä esteestä ohi jos ratsastaja tuo sen siihen ihan päin p**settä. Emil ei kyttää mitään erikoisesteitä, vesimatolle ja -haudalle se tekee isommat hypyt jännittyneemmin, mutta esteet missä on jotain portteja, muuri tms. alla, se hyppää oikein pyöreästi ja kauniisti ja keskittyy enemmän. Jos este on kovin ”tyhjä”, ei Emilinkään mielenkiinto ole niin korkealla, vaan silloin voi tulla herkemmin pudotus. Mitä enemmän romua ja puomeja, sen parempi! Maastossa Emil on, noh, hmm, melko mielenkiintoinen persoona. Se menee hyvin yksin ja ryhmässä, mutta jos menee toisen takana, pitää olla reilumpi välimatka. Laukassa poni etenee hyvin, mutta pukittelee vasta kun mennään ihan täysiä, eikä siinäkään kuin aluksi - kun poni väsyy, se mielummin jättää väsyttävät pukittelut kokonaan pois. Pukit ovat sitä paitsi ihan pieniä, kun istuu melko suorassa ja kevyessä istunnassa, ne tuntuvat vain isommilta laukka-askelilta. Emil ei pelkää rekkoja, autoja, busseja eikä mitään sen tapaisia, mutta talvella se saattaa säpsyä hiihtäjiä, jos ne tulevat takaa eivätkä pidä kunnolla ääntä. Kisoissa Emil on melko pörheänä, mutta keskittyy kuitenkin radalla. Emilillä kilpaillaan vain esteitä, ja se hyppää kisoissa samalla tavalla kuin kotonakin, pudotukset tulevat ”tyhjillä” esteillä, kieltoja ei juuri tule, paitsi jos tulee todella huono lähestyminen. Koska Emilillä on perus shetlanninponin laukka, se menee sarjat yleensä kahdella askeleella, mutta pienissä, esim. 50 cm korkeissa luokissa sarjalle voi kyllä tulla reippaamminkin ja mennä yhdellä. |
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor. Mauris sed libero. Suspendisse facilisis nulla in lacinia laoreet, lorem velit accumsan velit vel mattis libero nisl et sem. Proin interdum maecenas massa turpis sagittis in, interdum non lobortis vitae massa. Quisque purus lectus, posuere eget imperdiet nec sodales id arcu. Vestibulum elit pede dictum eu, viverra non tincidunt eu ligula. Nam molestie nec tortor. Donec placerat leo sit amet velit. Vestibulum id justo ut vitae massa. Proin in dolor mauris consequat aliquam. Donec ipsum, vestibulum ullamcorper venenatis augue. Aliquam tempus nisi in auctor vulputate, erat felis pellentesque augue nec, pellentesque lectus justo nec erat. Aliquam et nisl. Quisque sit amet dolor in justo pretium condimentum. Donec nec dui, in viverra tristique sapien. Suspendisse tincidunt consequat ante. Vestibulum ante ipsum primis in faucibus orci luctus et ultrices posuere cubilia Curae; Ut lacinia luctus nunc. Etiam molestie hendrerit risus. Curabitur venenatis risus varius odio. Quisque elit ante, lacinia eget mollis sed, fermentum nec nisl. Nullam volutpat odio dolor tempor posuere. Suspendisse et elit vel sem interdum consequat. Aenean pulvinar nisl vel neque. Morbi mi ac neque ullamcorper dignissim. Nulla suscipit ipsum. Duis adipiscing turpis vitae turpis. In quis nisl ut tincidunt felis sit amet ipsum. Fusce facilisis nam tortor orci, facilisis sit amet accumsan vel, aliquam nec odio. Fusce accumsan libero et nisi. Lorem ipsum pede id faucibus aliquet, diam velit commodo elit, quis ultricies justo metus sit amet metus. Suspendisse interdum nulla sit amet enim. Etiam ultrices fusce nibh. Maecenas sed dolor vitae nisi volutpat commodo. Nulla interdum egestas lectus. Maecenas imperdiet arcu et orci. |
- 07.09.2010 KRJ Fontanelle Park - Helppo C - 5/50
- 04.09.2010 KRJ Cheval Delamer - Helppo C - 7/60
- 06.09.2010 KRJ Dei - Helppo C - 3/50
|
Epäviralliset näyttelyt 13.7.2010 |
|
valmentajana PÄIVIE, Lehtokorpi, kiitos! Valmennuksen toinen ori, Emil, oli varsin toista maata kuin musta Jose. Vauhdikas ja hieman kärsimätön ori ei ehkä parhaiten sovellu Ridden class-luokkiin, vaikka onkin oikein hyvä rakenteeltaan. Jo verryttelyssä huomasi, että ori oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikesta muusta, paitsi kehänkiertämisestä, ja ratsastaja saikin näyttää kaikki taitonsa, jotta sai orin pysymään aisoissa. Notkea ja näyttävät askellajit omaava ori esiintyi kuitenkin oikein edukseen yksilösuorituksen aikana, varsinkin laukkaosuudet sujuivat todella hienosti - myös lisätty laukka, vaikka pelkäsit, että ori lähtee pukkilaukkakiitoon. Niin ei käynyt, vaan nähtiin ehkäpä koko valmennuksen hienoin lisätty laukka. Emil on kyllä tottelevainen, mutta hieman liian kärsimätön ja villikkokin pelkkään mälsään kehänkiertämiseen. |